Jarin Jorinat

Pekka ja Pätkä ja Ylen sensuuri

Kuluvana keväänä Yle on esittämässä kaikki Pekka Puupää -elokuvat - yhtä lukuun ottamatta. Tuo yksi on Pekka ja Pätkä neekereinä -elokuva, jonka esittämättä jättäminen on sekä epäloogista että typerää.

Kun Puupää-sarja edellisen kerran TV:ssä esitettiin, eräät yltiöhygieenikot karsastivat sen esitttämistä lähes pelkästään elokuvan nimen perusteella. Innokkaimmat vaativat Ylen päättäjien päitä vadille ja vaahtosivat, että veronmaksajien varoin ylläpidettävässä Ylessä ei rasismia voi sallia. 

Voi hyvänen aika. Meistä, jotka olemme nähneet tuon elokuvan, moiset syytökset tuntuvat aika erikoisilta, mutta silti Yle on nyt päättänyt alistua sensuurin kannattajien höyrypäisiin kohtuuttomuuksiin. 

Moniin muihin TV:ssäkin esitettyihin vanhoihin elokuviin verrattuna Pekka ja Pätkä neekereinä -elokuva ei ole lainkaan rasistinen, mutta suomalaisten ennakkoluuloja (esim. mustia kohtaan) siinä kyllä pilkataan. Niinpä elokuvan sensuroiminen johtuneekin pelkästään sen nimestä. 

Ilmiö ei ole uusi, ja niinpä esim. Agatha Christien "Kymmenen pientä neekeripoikaa" -teoksen (Ten little niggers, 1939) uusintapainokset kulkevat nyt nimellä "Eikä yksikään pelastunut" - samalla teoksen loppputuloksen ikävästi paljastaen.

Pekka ja Pätkä neekereinä on Puupää-sarjan viimeinen elokuva, joten sen esittäminen muidet tavoin olisi ollut perusteltua myös siksi. Myöskään se ei ole läheskään huonoin Puupää-elokuva, eikä edes niistä ainoa, jossa valkoihoisten näyttelijöiden naamoja on lankattu mustiksi. 

Kun elokuva tai muu vastaava sensuroidaan (lähes) pelkästään sen nimen perusteella, hätävarjelun liioittelu ei ole lainkaan liian vahva sana. Täydellisen sensuroinnin sijaan Yle olisi voinut hoitaa neekeri-sanan ongelmallisuuden vaikkapa ennen elokuvaa esitetyllä lyhyellä tietoiskulla, jossa olisi selitetty neekeri-sanan yleinen käyttö vielä elokuvan tekoaikana v. 1960 sekä korostettu sanan kiistatonta sopimattomuutta nykykielessä. 

Kieltojen ja sensuurin kannattajia, historian vääristäjiä ja yhden totuuden vaatijoita Ylen ratkaisu tietysti miellyttää. Sen sijaan ne, jotka ovat historian opetusten perusteella nähneet, miten ovelasti ja pienin askelin sananvapauden kaventajat toimivat, ymmärtävät kavahtaa. 

Näinkö siis Ylessäkin nyt lähdettiin mukaan siihen vouhotukseen, jossa ihmiset jaetaan meihin hyviin ja oikeanlaisiin sekä toisaalta niihin, joiden mielipiteillä ei ole mitään merkitystä? Juuri tähän totalitarismi perustuu - ja juuri tätä sananvapauden ritarit ovat aina vastustaneet.

Vaikka Suomen Yleisradio on Pekan ja Pätkän tekijät nyt rasisteiksi leimatessaan astunut tämän rajan väärälle puolelle, en haluaisi uskoa tilannetta pysyväksi ilmiöksi vaan ainoastaan höyrypäitä pelkäävien Ylen vellihousupäälliköiden pelkojen lopputulokseksi. Ajan henki suosii nyt ehkä sensuuria, mutta jatkossa pitää pystyä parempaan - myös Ylessä.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Käyttäjän ollivaisala kuva
Olli Väisälä

No näitä nyt on näitä ylivarovaisuuksia, minä aikana mitäkin. Aikoinaan ei saanut sanoa mitään, minkä olisi voinut tulkita neuvostavastaiseksi. Nyt jostain syystä juuri sana "neekeri" on muodostunut joksikin ihme tabuksi, vaikka esim. sellaiset neekerien ihmisoikeustaistelijat kuin Martin Luther King ja James Baldwin katsoivat olevansa neekereitä.

Käyttäjän juhalehtonen kuva
Juha Lehtonen

70-luvulla Suomessa oli paljon ulkomaisia koripalloilijoita, ja lähes kaikki heistä olivat silloisen terminologian mukaan neekerivahvistuksia. Ja se ei ollut tippaakaan negatiivinen sana.

Käyttäjän ollivaisala kuva
Olli Väisälä

Siihen aikaan Suomessa asuvien neekerien keskipituus oli aika korkea.

Käyttäjän HarriRautiainen kuva
Harri Rautiainen

1980-luvun puolivälissä Kepun lehti Ilkassa oli otsikko:

    Jo toinen neekeri nähty Seinäjoella!

Koripallojoukkueessa sai vissin olla max. kaksi naapurivahvistusta?

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Samaisella vuosikymmenellä peruskoulun musiikkitunnilla tutustuttiin negro spiritual -laulutyyppiin. Mitähän sille nykyään kuuluu... ai joo, se on gospel!

https://www.youtube.com/watch?v=Uz0sQDhx1rE

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Ylen Uutisvuodossa Baba Lybeck totesi, että korrekti muoto olisi "Pekka ja Lyhytkasvuinen neekereinä".

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen

"Suomennos ilmestyi vuonna 1940 nimellä Eikä yksikään pelastunut. Sen nimeksi tuli vuonna 1968 Kymmenen pientä neekeripoikaa, mutta nimi muuttui takaisin muotoon Eikä yksikään pelastunut vuonna 2003."

https://fi.wikipedia.org/wiki/Eik%C3%A4_yksik%C3%A...

Käyttäjän ollivaisala kuva
Olli Väisälä

Hyvä pointti. Taitaa olla niin, että alkuperäinen nimi oli Britanniassa "Ten Little Niggers" mutta Amerikassa "And then there were none".

Käyttäjän jrusanen kuva
Jari Rusanen

On hyvä, että asioissa mennään korrektimpaan suuntaan. Historiaa ei kuitenkaan pitäisi vääristellä eikä salailla. Kirjojen, elokuvien, kuvataideteosten ym. nimiä ei pitäisi muutella. Kannattaisi reilusti tunnustaa, että ajattelu on näissäkin asioissa ollut ennen ihan toisella eli huonommalla tolalla kuin nykyisin. Näkisimme kaikki, että kehitystä parempaan on tapahtunut.

Historian tahallinen vääristely paljastuu aina jossain vaiheessa - ja aiheuttaa turhaakin epäluuloa ja kyynisyyttä ihmisissä: voiko mihinkään luottaa?

Käyttäjän ollivaisala kuva
Olli Väisälä

"Kannattaisi reilusti tunnustaa, että ajattelu on näissäkin asioissa ollut ennen ihan toisella eli huonommalla tolalla kuin nykyisin."

Voi olla, mutta mitä oikeastaan tarkoitat? Missä "näissäkin asioissa"?

Käyttäjän jrusanen kuva
Jari Rusanen

"Näillä asioilla" tarkoitin sitä, että aiemmin ei ollut juuri minkäänlaista sordinoa päällä, kun me valkoiset puhuimme esim. mustista ihmisistä. Aina ei kai tullut edes mieleen, että eriväristen käsittely vaikkapa tiedotusvälineissä saattaisi loukata noita ihmisiä - vaikkei loukkaaminen yleensä kai tahallista ollutkaan. Noihin aikoihin verrattuna olemme länsimaissa menneet hyvään suuntaan - ilmeisesti jopa niin hyvään, etteivät kaikki muista/tiedä asioiden tilaa vielä muutama vuosikymmen sitten.

Esim. neekeri-sanan ihan yleinen käyttö ei silloin tuntunut pahalta, vaikka se nykyisin tuntuukin. Siitä huolimatta en siis laittaisi neekeri-ilmausta pannaan esim. vanhojen teosten nimissä. Jos taas joku vielä nykyisin käyttäisi teoksissaan neekeri-sanaa, ilmoittaisi hän samalla olevansa rasisti.

Se, mikä oli tavallista ja silloisessa ajattelussa ok vielä v. 1960, on nykyisin jo tuomittavaa, mutta 60-luvun taiteiljoita ei silti pidä sananvalinnoistaan syyllistää tai heidän töitään pimittää. Sellainen jälkiviisaus on sekä typerää että kohtuutonta tuon ajan tekijöitä kohtaan.

Käyttäjän ollivaisala kuva
Olli Väisälä

Rasismin vähentyminen on tietysti hyvä asia, mutta ajatus, että jokin neekeri-sana olisi tässä olennainen, kertoo minusta pikemminkin ajattelun heikentymisestä. Minun kouluaikanani (1970–1980-luvuilla) puhuttiin neekereiden vapaustaistelijoista, ja sympatiamme olivat itsestäänselvästi heidän – ja yleisesti ihmisten ja rotujen tasa-arvon –puolella. Ei voi sanoa, että ajattelussamme – tai Martin Luther Kingin tai James Baldwinin – ajattelussa olisi yhtään mitään "tuomittavaa" neekeri-sanan käytön takia. Se oli totaalisen anti-rasistista.

Se, että neekeri-sana on sittemmin joutunut huonoon huutoon, tekee tietysti viisaaksi välttää sitä nykyään, silloin kun on vaara, että puhujaa sen takia pidetään rasistina. Yleisesti koetun merkityksen muutos ei kuitenkaan ole mikään positiivinen asia, koska siitä aiheutuu sentapaisia väärinkäsityksiä, joihin sinunkin blogisi viittaa.

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa